Ståhl pääsi poseeraamaan MLS-pystin kanssa viime joulukuussa.
|
Juttusarjassa muistellaan FC Espoon 30-vuotista historiaa.
Tammikuun 14. päivä vuonna 2010 jäi pysyvästi Toni Ståhlin mieleen. 24-vuotias Ståhl istui Major League Soccerin SuperDraft-varaustilaisuudessa, ja hänen nimensä kaikui ilmoille, kun Philadelphia Union varasi keskikenttämiehen numerolla 17. Antti Sumiala ja Simo Valakari olivat pelanneet MLS:ssä, mutta Ståhl varattiin sarjaan historian ensimmäisenä suomalaisena.
Helsingissä syntynyt futari oli kulkenut Philadelphiassa järjestettyyn varaustilanteeseen pitkän matkan. Ståhl vietti juniorivuotensa eri helsinkiläisjoukkueissa, aloitti aikuisuransa Atlantiksessa ja siirtyi FC Espooseen kaudella 2003.
- FC Espoon silloinen valmentaja Jarmo Österlund oli nähnyt minun pelaavan Atlantiksen riveissä, ja kysyi minua treeneihin. Olin kuullut paljon hyviä juttuja FC Espoosta, ja siitä suunnasta, mihin jengiä oltiin viemässä, Ståhl kertoo.
- Se oli oikea aika etsiä uusia haasteita, ja FC Espoo tarjosi juuri sellaista. Jengi oli tosi nuori, ja meillä oli paljon hyviä pelaajia. Oli melko helppoa päästä sisään jengiin heti ensimmäisistä treeneistä lähtien.
Ståhl viihtyi Sinisen riveissä kolmen kauden aikana. Vaikka kookas keskikenttäpelaaja kärsi loukkaantumisista, hänelle jäi vuosista lämpimiä muistoja. Sarjapelien lisäksi unohtumattomimmiksi kokemuksiksi jäivät ystävyysottelut Leicester Cityä ja Suomen A-maajoukkuetta vastaan.
- Aivan uskomattoman hienoja muistoja! Harvempi pelaaja pääsee noin nuorena kokemaan tuollaisia juttuja. Iso kiitos kuuluu koko FC Espoolle, Erkka V. Lehtolalle ja Riku Hirnille, jotka pystyivät järjestämään tuollaisia tapahtumia, Ståhl muistelee.
- Muitakin tosi hyviä muistoja jäi käteen FC Espoon ajoista, aina pelimatkoista saunailtoihin. Tietysti parhaiten on jäänyt mieleen se pukukoppihenki ylipäätään. Näin jälkikäteen kun miettii, meillä oli kyllä aikamoinen kokoelma lahjakkaita pelaajia meidän ryhmässä: Paulus Arajuuri, Kristian Kojola, Jami Puustinen, Tommi Vesala, Niki Otaru, Panu Autio ja niin edelleen.
Menestystä rapakon takana
Vuonna 2006 Ståhl päätti lähteä Yhdysvaltoihin Connecticutin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Hän palloili samalla loistavalla menestyksellä: debyyttikaudellaan Ståhl valittiin Big East -konferenssin vuoden tulokkaaksi.
Ståhl valittiin seuraavan kolmen vuoden aikana konferenssin tähdistöjoukkueeseen, minkä lisäksi hänet palkittiin konferenssin vuoden 2009 parhaana keskikenttäpelaajana.
- Päätös lähteä Jenkkeihin oli melko iso. Kärsin FC Espoossa paljon loukkaantumista, ja maisemanvaihdos antoi uuden mahdollisuuden jatkaa uraa, ja antaa sille uuden alun - opiskellen samalla hyvässä yliopistossa, Ståhl sanoo.
- Kun sain paikat kuntoon ja pääsin pelaamaan ehjän kauden, tiesin, mihin taidot voivat riittää, mutta tarkoitus ei ollut jäädä tänne. Kun mahdollisuus pelata MLS:ssä avautui, päätin tarttua kiinni siihen heti. Toivottavasti pystyin avaaman portteja muille suomalaisille nuorille.
Pari kuukautta varaustilaisuuden jälkeen Ståhl pääsi debytoimaan kauden 2010 avauskierroksella Seattle Soundersia vastaan. Ottelu jäi Ståhlin ainoaksi Yhdysvaltojen pääsarjatasolla, mutta ura jatkui alemmilla sarjatasoilla aina kauteen 2014 asti.
- Päätin lopettaa Carolina RailHawksin visiitin jälkeen. Alkoi vanhat loukkaantumiset kropassa painaa aika paljon, ja kasvavalle perheelle ei tuntunut jäävän aikaa jatkuvan matkustamisen takia. Aika tuntui oikealta laittaa nappikset naulaan.
Futis mukana elämässä uran jälkeen
Toisin kuin monilla muilla alle 30-vuotiaana lopettavilla ammattilaisjalkapalloilijoilla, Ståhlilla oli selvät suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Hän oli juuri saanut suoritettua maisterin tutkinnon, ja työelämään siirtyminen sujui melko mutkattomasti.
Nykyään Ståhl pelailee jalkapalloa omien poikiensa kanssa, ja hän istuu Connecticut Junior Soccer Associationin hallituksessa. Hän seuraa sekä yliopistopelejä että MLS-otteluita ja vakuuttaa, että jalkapallo tulee pysymään aina lähellä hänen sydäntään.
Perhe on asettunut Connecticutiin, mutta Ståhl yrittää vierailla Suomessa kun kiireiltään kerkeää. Mies tekee yhteistyötä monen suomalaisen yhtiön kanssa, jotka operoivat Yhdysvalloissa operoivat, joten kontakti kotimaahan löytyy arjesta.
- Tarkoituksena on jossain vaiheessa löytää tontti Suomesta, jotta pystyisin käymään lomailemassa ja tuoda lapseni vierailemaan. Viime kerrasta on jo muutama vuosi. Tällä hetkellä duunit ja perhe pitää minut mantereen täällä puolen, mutta ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka palaisin Suomeen.
Juttusarjan seuraava osa julkaistaan maanantaina 1. huhtikuuta.
|
