FC Espoon asialla – Tapio ja Jukka lähes 20 vuotta mukana toiminnassa

FC Espoo kuuluu Suomen suurimpiin seurayhteisöihin liikuttaen viikoittain tuhansia nuoria. Tässä juttusarjassa esittelemme seurayhteisön työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotka ovat toiminnan takana.

Jokainen Tapio Issakaisen ja Jukka Koikkalaisen joukkueeseen kuulunut jalkapalloilija tietää, että muutama asia on takuuvarma, kun kaksikko on läsnä: talvella peleissä on tarjolla lämmintä mehua, kesällä maukkaita suolakurkkuja – ja ennen kaikkea huolto on aivan viimeisen päälle.

Tapio liittyi FC Espoon seurayhteisöön vuonna 1999, kun hänen poikansa aloitti palloilun Kasiysissä. Vahvan kamppailulajitaustan omaava Tapio otti vuonna 1992 syntyneiden poikien valmennusvastuun. Vuosien varrella rooli kentän laidalla on muuttunut, ja mies on toiminut lähinnä huoltajana.

Myös Jukka aloitti vapaaehtoistyöt Kasiysissä, kun hänen Ville-poikansa jalkapalloura käynnistyi vuonna 2001 samassa joukkueessa Tapion nuoremman pojan, Pasin, kanssa. Pojat pelasivat Kasiysissä D-junioreihin asti ja isät elivät mukana joukkueiden arjessa vuodesta toiseen. Nykyään kumpikin pojista pelaa miesten kakkosjoukkueessa.

– Toimin Kasiysin joukkueiden huoltajana ja olin mukana turnausten järjestelyissä, esimerkiksi ruokapuolen organisoinnissa. Olen ollut sittemmin huoltohommissa FC Espoon edustuksessa, reservijoukkueessa sekä A- ja B-junioreissa, Jukka kertoo.

Monipuolisia työtehtäviä

Miesten edustuksen ottelutapahtumat pyörivät pitkälti vapaaehtoisten voimin. Kymmenet vapaaehtoiset ovat antaneet oman panoksensa katsojien viihtyvyyden eteen. Sekä Tapiolla että Jukalla on vuosien mittainen kokemus monenlaisista tehtävistä: esimerkiksi buffetin hoitamisesta, lipunmyynnistä ja järjestyksenvalvonnasta.

– Erilaisissa junioriturnauksissa on myös tullut oltua samanlaisissa hommissa Nummisen Mikan ”määräämänä”, Jukka heittää.

Edustuksella on ollut 2010-luvun aikana ala- ja ylämäkiä, ja kaksikko on päässyt todistamaan Sinisen esityksiä niin Ykkösessä, Kakkosessa kuin Kolmosessakin. Sarjatasosta huolimatta makkara on ollut aina lämmintä ja limu kylmää – joskus kuohuvakin.

– Yksi hienoimmista kokemuksistani edarin kanssa oli se, kun varmistimme nousun Kakkoseen vuonna 2013. Toin pelaajille heti matsin jälkeen samppanjat, ja juhlat alkoivat, aikoinaan viisi kertaa viikossa edustuksen kanssa viettänyt Tapio muistelee.

– Myös miesten kakkosjoukkueen nousu Kolmoseen viime syksynä oli ikimuistoinen. Kilistelimme kannattajien sekä pelaajien vanhempien kanssa nousukarsinnan päätteeksi.

Kymmeniä matkoja naperoista aikamiehiksi

Kummankin miehen mielestä vapaaehtoistoiminnan suurin anti on ollut se, että he ovat saaneet toimia mukavien lasten ja nuorten kanssa. He näkevät tänä päivänä jalkapallokentillä nuoria aikuisia, jotka ovat tulleet tutuiksi jo taaperoina. 

– Olen ollut aiemmin opettajana ammattikoulussa ja nähnyt hyvinkin monenlaisia nuorten kohtaloita. Näiden jalkapallon parissa viettämieni vuosien aikana olen nähnyt sekä kokenut monen lapsen ja nuoren kasvun vastuuntuntoiseksi aikuiseksi, Jukka toteaa.

– Minustakin on ollut hienoa nähdä kasvua nuoresta kaverista kohteliaaksi herrasmieheksi sekä kehitystä jalkapalloilijana. Myös turnaukset ja itse pukukoppielämä ovat juttuja, joissa on ollut hienoa olla mukana, Tapio komppaa.