Sarja-avauksen kynnyksellä

FCE NSM2006 on ehtinyt harjoitella runsaat kolme kuukautta yhdessä. Joukkueen valmentaja Timo Virtanen analysoi seuraavassa harjoituskautta ja harkkapelejä.

Sarja-avauksessa vastaan asettuu la 8.4 Laaksolahdessa TiPS.

Saatuani puhelinsoiton FC Espoolta joulukuussa 2005, jonka viestinä oli saattaisiko  FC Espoon naisten SM–joukkueen valmentajan tehtävät kiinnostaa?

Katsoinkin, ennen kyseistä soittoa, että olen jo antanut tarpeeksi aikaa jalkapalloilulle sekä erityisesti järjestötyölle. Vuoden 1995–2000 välisenä aikana sitouduin rakentamaan suomalaiseen jalkapalloilun kulttuuriin vammaisjalkapalloilua sekä organisoida Kuurojen jalkapallo A–maajoukkueen sekä nuorten jalkapallomaajoukkueen, jolloin myös Suomessa järjestettiin ensimmäistä kertaa kuurojen nuorten PM–kilpailut vuonna 1996. Projektit olivat erittäin vaikeita tehtäviä, sillä silloin järjestöiltä ei liiemmin tukea tullut vaan enemmänkin vastakkainasettelua ja epäilyä, tokkopa tuo onnistuu. Myöskin median panostus vammaisurheiluun oli erittäin huonoa ja näkymätöntä, esimerkkinä Kuurojen jalkapalloilun MM-karsintaottelumme Belgiaa vastaan sai Belgian Eindraaht Alstin stadionilla mittavat olosuhteet kansainvälisen TV:n ja radion kautta, eikä sopinut unohtaa paikallisen pormestarin juhlavastaanotto kutsua, joka oli erittäin huomaavaista maajoukkuettamme kohtaan. Suomessa toinen karsinta ottelu Belgiaa vastaan sai mielenkiintoista huomiota, sillä ei edes Turun Sanomissa ollut maaottelun lopputulosta.

Kovalla työllä ja lujalla uskolla vaikeissakin olosuhteissa saadaan paljon aikaiseksi, jopa 300 vammaisjalkapalloilevaa nuorta sai kokea riemun tunteet erinomaisen liikuntaharrastuksen merkeissä sekä lisäksi suomalaista jalkapallo historiaa, sillä tuon työn tuloksena oli myös organisoida Suomelle ensimmäinen CP–jalkapallo maajoukkue, joka ensimmäisenä aikuisten jalkapallomaajoukkueena osallistui EM–loppukilpailuihin suomalaisessa jalkapallo historiassa…Valitettavasti juurikaan kukaan ei saanut informaatiota tuloksista, koska kyseessä oli vammaisurheilua.

Tänä vuonna 10-vuoden jälkeen Suomen Invalidien Urheiluliitto ensimmäistä kertaa tukee CP–jalkapallomaajoukkuetta ja viime vuonna joukkue saavuttikin kapteeninsa Johannes Siikosen johdolla ensimmäiset maaotteluvoittonsa Suomi–Skotlanti 8–2 ja Suomi–Tanska 1–0.

Kohtasin vastaavanlaista vastakkaisasettelua v. 1998–1999 jolloin toimin Suomen naisten maalipallomaajoukkueen päävalmentajana. Vuoden 1996 Atlantan paralympiamaajoukkueen pelaajista ainoastaan 1 pelaaja oli jäljellä ja tavoitteena olikin v. 1998 MM–kilpailuissa 4. sija. Oli paljon epäilijöitä, tokkopa tuo onnistuu, mutta hyvällä joukkuehengellä, kovalla harjoittelulla sekä erinomaisella asenteella joukkueeni saavutti v. 1998 Euroopan mestaruuden sekä muille ehkä yllätyksenä, mutta ei joukkueelle, jopa Maailman mestaruuden ja pääsyn Sydneyn paralympialaisiin…

FC Espoon puhelinsoiton jälkeen, ajattelin ja kiinnostuin tilanteesta lähteä valmentamaan SM–sarjan joukkuetta, joukkuetta jota ei vielä edes ollut. Silti oli erittäin tärkeää rakentaa joukkue, jotta seuran sekä kasvattajaseurojen tyttöjuniorijalkapalloilulle oli mahdollisuutta päästä pelaamaan kovatasoisia otteluja FC Espoon edustusjoukkueisiin.

Tartuin haasteeseen ja aloitimme joukkueen rakentamisen " sisukkaan " joukkueenjohtajan Matti Myllymäen kanssa. Joulukuun puolessa välissä joukkueessamme oli 1 pelaaja, mutta tänä päivänä pelaajia on yli 20 ja ihailen sitä suomalaista sisua, jota pelaajillani on tarttuakseen haasteeseen pelaamaan erittäin fyysisesti raskasta kautta. Joukkueemme tulee tekemään parhaansa seuran ja kasvattajaseurojen tyttöjuniorijalkapalloilun hyväksi, jotta toiminta ei pääse loppumaan nuorilla tytöillä.

Nyt kun olemme harjoitelleet 3 kuukautta yhdessä ja kokeneet paljon tappioita, niin silti siitä huolimatta joukkueella on erinomainen joukkuehenki ja kyky kehittyä kauden aikana jopa huippusuorituksiin huippujoukkueita vastaan, tämän ihmeen saimme jo kokea tammikuussa rakasta naapuriseuraamme Honkaa vastaan 1–1 kovalla puolustuspelillämme. Suuret tappiot, menevätkin erilaisten kokeilujen piikkiin, sillä otteluissa täytyy harjoitella myös joukkueen heikkouksia ja ilman kyseisten heikkouksien harjoittelua, joukkue ei tule menestymään kyseisessä SM–sarjassa. Nyt kun FC Espoon naisten edustusjoukkue on parantanut selkeästi kyseisiä heikkouksia, on FC Espoo naisten edustusjoukkue valmis kohtaamaan jokaisen naisten SM – sarjajoukkueen ja vakuutan että jokaisella vastustajalla tulee olemaan hikiset paikat tyttömme kohdatessa, sillä joukkueemme tulee taistelemaan jokaisesta minuutista, sekuntista sekä jokaisesta pallosta, kunnes tuomarin pilli soi pelin päättyneeksi. Tällöin vasta laskemme saadut pisteemme pelatusta ottelusta.

Haluankin kiittää suuresti " sparraajiamme " Raja–ja Merivartiokoulun

( http://www.raja.fi/ ) kurssilaisia Patrik Högstedt, Frederik Danielson, Raoul Karlqvist , Kristian Johansson, Christoffer Eggert ja Christian Eriksonia, joita kutsumme KADETEIKSI, sillä heidän mukaan tulo harjoituksiimme kerran viikossa, lisäsi joukkueemme tempoa ja rohkeutta taistella pallosta vaikeissakin tilanteissa. Lisäksi täytynee muistaa että Rajavartiolaitoksen henkilöstö on suomalasta eliittiä vartiointitehtävissä maalla, merellä, ilmassa ja nyt Espoossa jopa jalkapallokentillä naisjoukkueemme kanssa.

Lukuisten ruhjeiden ja menetettyjen hikipisaroiden vuoksi toivotan kaikki naisten SM – sarjajoukkueet pelaamaan kanssamme ja lupaankin henkilökohtaisesti tarjota vastustajien valmennus- sekä joukkueenjohdolle ilmaisen verenpainemittauksen, sillä takaan joukkueen pelaavan erittäin kovatasoista peliä joukkuettanne vastaan, jolloin verenpaineenne riski kohota onkin erittäin mahdollista. Vanhempia pelaajia kohdatessamme takaan , että taisteluhuutomme " MUMMOT KUMOON " ei varmaankaan tuota epäilyksiä , etteikö joukkueemme olisi valmis pelaamaan jopa naisten maajoukkuepelaajia vastaan SM – sarjaotteluissa.

Kiitos kuluneesta 3 kuukaudesta joukkueemme huollolle Sirkka Ruotaselle, Heikki Hietaselle, johdolle Matti Myllymäelle, seuran hallitukselle, kasvattajaseuroillemme LePalle ja Kasiysille sekä ennen kaikkea pelaajilleni rohkeudesta suorittamaan toisten mielestä jopa mahdotonta tehtävää…pitää sarjapaikka ja pelata myöskin v. 2007 kausi naisten mestaruussarjassa.

Timo Virtanen

FC Espoo

Naisten SM – joukkueen

Vastuuvalmentaja

0400 775 039

timo.virtanen@fairsport-palvelut.fi