Lapsi aloittamaan jalkapallon

Askel 1: mikä ryhmä sopii lapsen ikään?

Seurat jakavat pienet pelaajat ryhmiin iän tai syntymävuoden mukaan. Karkea polku näyttää seuraavalta, ja rajat vaihtelevat seurasta toiseen.

Espoon ryhmät ja ikärajat seuroittain on koottu sivulle jalkapallokoulut ja perhefutis Espoossa. Jos lapsi on jo yli kuusivuotias, kannattaa katsoa suoraan, minkä ikäluokan joukkue hänelle kuuluu. Ikäluokat ja pelimuodot selittää sivu ikäluokat ja pelimuodot.

Minkä ikäisenä voi aloittaa?

Jalkapallon voi aloittaa melkein missä iässä tahansa. Pienin lapsi pääsee perhefutikseen jo parivuotiaana, kun aikuinen on mukana ja tekeminen on pallon kanssa leikkimistä. Kouluikäinen voi mennä suoraan futiskerhoon tai oman ikäluokkansa joukkueeseen, ja yläkouluikäinenkin löytää harrasteryhmän, johon on helppo tulla ilman aiempaa pelitaustaa.

Aloittamisen ikä ei ratkaise sitä, viihtyykö lapsi lajissa. Ratkaisevampaa on se, että ryhmän taso ja ilmapiiri sopivat hänelle. Aikaisin aloittanut oppii pallonkäsittelyä leikin kautta, myöhemmin aloittanut tuo mukanaan yleistä liikunnallisuutta ja kykyä ymmärtää peliä. Seurat joustavat tässä: joukkueen ikäluokka voi koostua kahdesta syntymävuodesta, ja pelaaja voi hakeutua uudelleen toiseen ryhmään, kun tavoitteet muuttuvat.

Kilpa vai harraste?

Kun lapsi on kokeillut ja pitää lajista, vastaan tulee valinta kilpajoukkueen ja harrasteryhmän välillä. Pienillä lapsilla ero on pieni, ja se kasvaa iän mukana.

• Kilpaa pelaavassa joukkueessa harjoituksia on enemmän, sarjapelejä pelataan säännöllisesti ja tavoitteena on oman ikäluokan korkeampi sarjataso.
• Harrasteryhmässä pelataan ja harjoitellaan rennommin, usein kahdesti tai kolmesti viikossa, eikä tuloksilla ole suurta merkitystä.
• Tavoitteellinen harraste on näiden välissä: pelataan sarjoja ja turnauksia, mutta kuormitus on kevyempi.

Taso ei ole lukittu, ja moni seura rakentaa ryhmänsä niin, että pelaaja voi siirtyä ryhmästä toiseen. Paras valinta on yleensä se, jossa lapsi jaksaa mennä harjoituksiin mielellään. Espoolaisten seurojen ryhmämallit on kuvattu sivulla juniorijalkapallo Espoossa.

Entä jos lapsi on arka tai aloittaa muita myöhemmin?

Arka lapsi hyötyy pienestä ryhmästä ja tutusta aikuisesta. Perhefutis tai jalkapallokoulu, jossa vanhempi voi seistä kentän reunalla, on hyvä välivaihe. Kerro valmentajalle, jos lapsi jännittää, niin hän osaa antaa tehtävän, jossa onnistuu heti. Älä pakota, jos ensimmäinen kerta menee vaikeasti. Kolmas kokeilukerta kertoo usein enemmän kuin ensimmäinen.

Myöhemmin aloittava lapsi voi tuntea olevansa muita jäljessä, kun osa ryhmästä on pelannut jo vuosia. Tässä auttaa harrasteryhmä ja valmentaja, joka kannustaa taitojen oppimiseen eikä vertaile. Jalkapallossa taidot karttuvat nopeasti, kun harjoitellaan säännöllisesti, ja kotona tehdyt pallon käsittelyharjoitteet nopeuttavat kehitystä.

Mitä lapsi oppii jalkapallossa?

Jalkapallo opettaa liikuntataitojen lisäksi arjen taitoja. Lapsi oppii pallonkäsittelyä, tasapainoa ja koordinaatiota, ja hän harjoittelee joukkueessa toimimista, vuoronodotusta ja häviämisen kestämistä. Valmentajat pyrkivät pitämään ilmapiirin kannustavana, turvallisena ja rohkeana: virheet kuuluvat oppimiseen, ja niistä ei rangaista. Lasten peleissä tulosta ei yleensä korosteta, ja pienimpien sarjoissa ei esimerkiksi käytetä keltaisia ja punaisia kortteja. Sääntöpoikkeukset on koottu sivulle ikäluokat ja pelimuodot.

Askel 2: miten löytää sopiva seura?

Aloita matkasta. Pienen lapsen harjoituksiin on helpoin mennä, kun paikka on lähellä kotia tai koulua, koska harjoituksia on viikoittain ja talvella ne ovat usein salissa. Katso sitten seuran sivuilta kolme asiaa: onko lapsen syntymävuodelle ryhmä, onko tarjolla sekä harrastetta että kilpaa ja miten kokeilu aloitetaan.

Palloliiton alueellinen sarjatoiminta on rakennettu seurojen varaan, joten harjoitukset, joukkueet ja ottelut järjestää käytännössä aina seura. Espoossa vaihtoehtoja on lähes joka kaupunginosassa, ja ne on koottu sivulle Espoon jalkapalloseurat. Muualla Suomessa saman tiedon saa seuran kotisivulta tai kysymällä päiväkodin ja koulun kautta, mihin seuraan lähialueen lapset menevät.

Moni seura tarjoaa kokeilun ilman sitoumusta. Kysy sitä ennen kuin ilmoittaudut koko kaudeksi.

Askel 3: mitä ensimmäisessä harjoituksessa tapahtuu?

Alle kouluikäisten tunti on leikkiä: kiinniottoa, pallon vetämistä, tähtäämistä ja pieniä pelejä. Kouluikäisillä harjoitus rakentuu yleensä alkuleikistä, taitoharjoituksesta ja pelistä pienessä ryhmässä. Valmentajat tavoittelevat sitä, että jokainen lapsi koskee palloon mahdollisimman usein. Palloliiton valmentajakoulutuksessa tavoitteena on, että pelaajan aktiivinen jalkapalloaika on vähintään 80 prosenttia harjoitusajasta, eli jonotusta ja selittämistä on vähän.

Mukaan kannattaa ottaa vesipullo, sopivat urheiluvaatteet ja kengät, joilla pystyy juoksemaan. Valmentajalle voi kertoa, onko lapsi arka, ujo tai ensikertalainen. Se auttaa sijoittamaan hänet oikeaan ryhmään.

Askel 4: mitä varusteita tarvitaan?

Alkuun riittää vähän. Alla on lista, jonka avulla pääset alkuun ilman turhia ostoksia.

• Urheiluvaatteet ja vesipullo. Sään mukaan kerrospukeutumista ja ulkona pitkät sukat.
• Kengät. Salissa sisäkengät, joiden pohja ei jätä jälkiä. Ulkona sileäpohjaiset tai pikkunoppiset kengät nurmelle ja hiekalle. Nappikset tulevat mukaan vasta, kun lapsi pelaa nurmella säännöllisesti. Pohjatyypeistä kerrotaan sivulla nappiksen pohjat ja lasten valinnasta sivulla nappikset lapselle.
• Säärisuojat. Ne ovat pakolliset otteluissa, ja sääntöjen mukaan ne on peitettävä sukilla. Pienet pelaajat tarvitsevat ne yleensä, kun siirrytään peleihin.
• Oma pallo. Hyödyllinen kotona harjoitteluun, mutta ei vaadita. Koko määräytyy pelimuodon mukaan, ja se selvitetään sivulla jalkapallon koko.

Seura kertoo, tarvitaanko joukkuepaita tai muuta seuran omaa varustusta. Lapsen kasvaessa jalkineet vaihtuvat usein, joten käytettyjen kenkien kierrätys seurassa on tavallista.

Askel 5: mikä on pelipassi?

Pelipassi on Palloliiton lisenssi, joka oikeuttaa pelaamaan sarjoissa ja turnauksissa. Sen mukana tulee vakuutus, ja jokaisella alaikäisellä pelaajalla on oltava voimassa oleva vakuutus. Passit ostetaan Palloliiton Pelipaikka-järjestelmästä, ja lapsen kohdalla asian hoitaa seura.

Pienimmille on oma, kevyempi vaihtoehto: korttelipassi. Se oikeuttaa harrastepeleihin ja seuran sisäisiin turnauksiin, ja sen voi hankkia vain seura. Korttelipassin vakuutus ei kata Palloliiton sarjapelejä, joihin vaaditaan pelipassi. Kun lapsi siirtyy sarjapeleihin, seura vaihtaa passin ja vakuutuksen sen mukaiseksi. Hinnat riippuvat ikäluokasta ja vaihtelevat vuosittain, joten tarkista ne seuralta tai Palloliiton sivuilta.

Paljonko aikaa harrastus vie?

Pienen lapsen viikko on kevyt: yksi tai kaksi tuntia salissa tai kentällä. Harrasteryhmissä harjoitellaan tyypillisesti pari kertaa viikossa, ja sama on tavallista espoolaisissa seuroissa, joiden harrasteryhmät kokoontuvat kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kilpajoukkueissa harjoituksia on enemmän, ja sarjapelejä pelataan viikonloppuisin tai arkiiltoina.

Nuorimpien ikäluokkien ottelut pelataan useissa sarjoissa miniturnauksina, joten pelipäivä on yksi pidempi tapahtuma eikä yksittäinen ottelu. Tarkka rytmi selviää joukkueelta ennen kauden alkua. Espoolaisen junioripolun etenemisestä kerrotaan lisää sivulla juniorijalkapallo Espoossa.

Miten tukea lasta kotona?

Lapsen kehitys ei tapahdu vain harjoituksissa. Vanhempi voi auttaa pienillä asioilla:

• Pallo mukaan pihalle ja puistoon. Viisitoista minuuttia leikkiä pallon kanssa on enemmän kuin tunti katselua.
• Kannustus ilman tulosten penkomista. Hyvä kysymys harjoitusten jälkeen on “mikä oli kivointa?”, ei “voititteko?”.
• Yksinkertaiset harjoitteet kotona. Ne löytyvät sivulta jalkapalloharjoitteet lapsille ja kotiin.
• Joukkueen arkeen osallistuminen: kuljetukset, turnauspäivät ja yhteiset tapahtumat tekevät lapselle seurasta yhteisön.

Aikuisen aloittamista käsittelee erikseen sivu jalkapallo aikuisena, ja tytöille suunnatut polut kuvataan sivulla tyttöjen ja naisten jalkapallo.

Jos et ole varma, mikä ryhmä on oikea, ota yhteys seuran junioritoimintaan. Seurojen vastuuhenkilöt vastaavat mielellään kysymyksiin ryhmien tasosta, harjoitusajoista ja siitä, miten lapsi voi tulla kokeilemaan. Kysyminen ei sido mihinkään.