Jere Uronen
Jere Uronen on turkulaiskasvatti, joka voitti Belgian mestaruuden Genkissä, pelasi EM-kisoissa 2021 ja pelaa Huuhkajissa vasemmalla laidalla. Lue uran vaiheet.
Pelaaja lyhyesti
- Pelipaikka
- puolustaja
- Syntymävuosi
- 1994
- Seura
- Atromitos
- Maa
- Suomi
- Maaotteluita
- 75
- Maaleja
- 1
- Aiemmat seurat
- TPS, Helsingborg, Genk, Brest, Charlotte FC, AIK
Jere Uronen on vasen laitapuolustaja, joka on pelannut Suomen maajoukkueessa vuodesta 2012 ja kerännyt seuratasolla mestaruuksia Ruotsissa ja Belgiassa. Hän on vuonna 1994 syntynyt, eli 32-vuotias, ja hänen uransa on vienyt Turusta Helsingborgiin, Genkiin, Ranskaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Kreikkaan.
TPS ja varhainen läpimurto
Uronen kasvoi turkulaisessa TPS:ssä ja debytoi Veikkausliigassa kesäkuussa 2011 vain 16-vuotiaana FC Hakaa vastaan. Ensimmäisen maalinsa hän teki heinäkuun lopussa Honkaa vastaan. TPS:n riveissä hän pelasi kausina 2010–2011 yhteensä 22 ottelua ja teki yhden maalin, ja vuonna 2010 hän oli mukana, kun TPS voitti Suomen Cupin. Pelipaikka oli jo silloin vasen laita. Lisäksi hän pelasi vuonna 2011 kuusi ottelua ÅIFK:ssa ja teki yhden maalin.
Helsingborg ja Ruotsi
Vuonna 2012, 17-vuotiaana, Uronen siirtyi ruotsalaiseen Helsingborgiin, joka oli juuri ollut Ruotsin mestari. Hänen debyyttinsä Helsingborgissa tuli ystävyysottelussa Dinamo Zagrebia vastaan helmikuussa 2012 ja sarjadebyytti huhtikuussa vaihdosta Norrköpingiä vastaan. Ensimmäisenä vuotena Uronen voitti seuran kanssa Ruotsin Super Cupin, mutta vuonna 2013 polvivamma rajoitti hänet vain neljään sarjaotteluun.
Helsingborgissa Uronen pelasi vuosina 2012–2016 yhteensä 90 ottelua ja teki kuusi maalia. Hän oli kehittynyt perusvarmaksi vasemmaksi laitapakiksi, ja kehitys herätti huomiota Ruotsin rajojen ulkopuolella.
Genk ja Belgian mestaruus
Vuoden 2016 alussa Uronen siirtyi belgialaiseen KRC Genkiin. Seura teki hänestä pitkän projektin: viiden vuoden aikana 2016–2021 hänelle kertyi 169 ottelua ja kuusi maalia. Pitkään pokaaleista oli nälkä, mutta kaudella 2018–2019 Genk voitti Belgian pääsarjan mestaruuden. Voitto toi Genkille myös Mestarien liigan paikan, ja Uronen pelasi seurassa Mestarien liigan lohkovaiheessa kaudella 2019–2020.
Genkissä hän voitti vielä Belgian Super Cupin kaudella 2019–2020 ja Belgian cupin kaudella 2020–2021. Uralla on siis viisi pokaalia: Suomen Cup TPS:ssä, Ruotsin Super Cup Helsingborgissa ja kolme Genkissä.
Brest, Schalke ja Charlotte
Vuonna 2021 Uronen vaihtoi Ranskan Ligue 1:een, Stade Brestoisiin, jossa hän pelasi kaudet 2021–2023 yhteensä 23 ottelua. Tammikuussa 2023 hänet lainattiin Saksan Bundesliigan Schalke 04:ään kauden loppuun ostooptiolla, ja siellä hän pelasi 11 ottelua.
Samana vuonna hän siirtyi Yhdysvaltain MLS-liigaan Charlotte FC:hen, jossa hän pelasi 38 ottelua. Vuonna 2025 hän palasi Ruotsiin AIK:hon, mutta rooli jäi pieneksi: kahdeksan ottelua. Hän on itse sanonut, ettei pelannut huonosti, ja pettyi rooliinsa.
Atromitos ja Kreikka
Kesällä 2025 AIK lainasi hänet Kreikan pääsarjaan, Atromitos Ateenaan; laina ilmoitettiin 27. heinäkuuta 2025 ja siihen liittyi velvoite pysyvästä siirrosta, kun sovitut ehdot täyttyivät. Kauden 2025–2026 aikana Uronen pelasi 33 ottelua, ja heinäkuussa 2026 AIK ilmoitti siirron pysyväksi. AIK:ssa hän oli ehtinyt pelata kahdeksan ottelua. Kreikka on kuudes maa, jossa hän on pelannut Suomen ulkopuolella.
Maajoukkueessa
Uronen debytoi Huuhkajissa 26. toukokuuta 2012 Turkkia vastaan 17-vuotiaana Mixu Paatelaisen valintana. Hän on yksi Suomen maajoukkuehistorian nuorimmista debytanteista. MM-karsintadebyytti tuli lokakuussa 2012 Georgiaa vastaan. Hän on pelannut A-maajoukkueessa vuodesta 2012, ja hän teki ainoan maalinsa kesäkuussa 2018 Valko-Venäjää vastaan.
Ennen kisoja hän pelasi Ruotsia vastaan harjoitusottelun toukokuun lopussa 2021. Suomen ensimmäisissä EM-kisoissa kesällä 2021 Uronen oli avainmies vasemmalla laidalla ja pelasi kaikki kolme lohko-ottelua. Avausottelussa Tanskaa vastaan hän keskitti vasemmalta Joel Pohjanpalon päämaalin 60. minuutilla, ja se oli Suomen ensimmäinen maali EM-kisoissa. Keväällä hän oli saanut Genkissä vähän peliaikaa, mutta kisoissa se ei näkynyt. Turnauksen yksityiskohdat löytyvät sivulta EM-kisat.
Pelipaikka
Vasen laitapuolustaja on pelipaikka, jossa puolustustehtävät ja ylösjuoksut vuorottelevat. Uronen on pelannut myös laitahyökkääjänä ja oikeana laitapakkina. Lisää positioista sivulla pelipaikat jalkapallossa.
Seuraura numeroina
Taulukossa on pelaajan päättyneet seurajaksot ottelu- ja maalimäärineen FotMobin seuratilastojen mukaan. Nykyisen seuran lukuja ei ole listattu, koska ne muuttuvat jokaisen ottelun jälkeen.
| Seura | Vuodet | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|
| TPS | 2010–2011 | 22 | 1 |
| ÅIFK | 2011 | 6 | 1 |
| Helsingborg | 2012–2016 | 90 | 6 |
| Genk | 2016–2021 | 169 | 6 |
| Brest | 2021–2023 | 23 | 0 |
| Schalke 04 (laina) | 2023 | 11 | 0 |
| Charlotte FC | 2023–2025 | 38 | 0 |
| AIK | 2025 | 8 | 0 |
| Atromitos (laina) | 2025–2026 | 33 | 0 |
Uran pääkohdat
- TPS: Suomen Cup 2010.
- Helsingborg: Ruotsin Super Cup 2012.
- Genk: Belgian mestaruus 2018–2019, Super Cup 2019–2020, cup 2020–2021.
- Muita seuroja: Brest, Schalke 04 (laina), Charlotte FC, AIK ja Atromitos.
Aiheeseen liittyvää
Huuhkajat Huuhkajat on Suomen miesten jalkapallomaajoukkue: päävalmentaja Jacob Friis, EM-kisat 2020, ennätysmiehet Litmanen ja Pukki sekä pelaajat ja historia. TPS TPS eli Turun Palloseura on mustavalkoraidallinen seura, jolla on kahdeksan mestaruutta ja kolme cupvoittoa. Kotikenttä, historia ja paluut pääsarjaan tässä. 
Jalkapallon EM-kisat Jalkapallon EM-kisojen voittajat vuodesta 1960: Espanja on voittanut eniten. Finaalitaulukko, historia ja seuraavat EM-kisat 2028 Britanniassa ja Irlannissa. Joel Pohjanpalo Joel Pohjanpalo teki Suomen ensimmäisen EM-kisamaalin. Lue ura HJK:sta Leverkuseniin, Venezian nousuun ja Palermon Serie B -maalikuninkuuteen. 
Suomalaiset ulkomailla Suomalaiset jalkapalloilijat ulkomailla: taulukossa seura, maa, sarja ja pelipaikka sekä Huuhkajien ja Helmarien maajoukkuetason pelaajat maittain. 
Jalkapallon pelipaikat Jalkapallon pelipaikat selitettynä: maalivahti, puolustajat, keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät, kenttäkuva sekä 4–4–2 ja 4–3–3 -muodostelmat.